Varustetesti Nuuksiossa elokuu 2013

Oli aika kaivaa vanhat erävehkeet esille ja painua luontoon. Aiemmin olen könynnyt pieniä reissuja Lapissa sekä Keski-Suomessa, mutta nyt oli aika pistää eteläisen Suomen polut testiin. Ideana oli testailla varusteita sekä ravistella vanha metsämaahinen hereille. Avopuolisoni kanssa, joka ei aikaisemmin ole vaelluksilla ollut, innostutti lähtemään metsään. Aluksi ajatus Nuuksion kansallispuistosta, joka sijaitsee Helsingistä reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, oli skeptinen. "Njäääh, Etelä-Suomen vaellusreitit...katsotaan nyt mitä siellä on tarjolla. Todennäköisesti kasapäin turisteja ja lapsiperheitä."

Lähdimme kaikesta skeptisyydestä huolimatta matkaan lauantaina puolenpäivän jälkeen. Nappasimme bussin Espoon Leppävaarasta, joka vei meidät Siikaniemen lähtöpisteelle. Bussi ajoi pois ja me heitimme rinkat selkään. Tavoitteena oli kävellä Saarilammelle, jossa viettäisimme yhden yön. 

Bussi kaahasi pois ja jätti meidät Siikaniemeen

Olimme valmistautuneet reissuun ostamalla mm. Jack Wolfskin Eclipse II -teltan, trangian, jossa oli enemmän osia kuin Technic Lego -paketissa, normaalin reilun vitosen telttapatjan ja jotain muuta pientä härpäkettä.  Stadiumista sai halvalla hyvät Everestin trekking shortsit sekä hyvän hikoilupaidan;). Muut varusteet tuli keräiltyä kaappien pohjalta kotoa. Kenkinä oli isäukon sponsoroimat, pari vuotta vanhat Meindl -vaelluskengät, jotka on jo suhteellisen hyvin sisäänajettu. Toisella puoliskolla oli jalassaan Nike Free 5.0 barefoot kengät. "Erittäin ammattimaisesti valmistauduttu reissuun... Mm-m"

Osa varusteista

No takaisin reissuun... Rinkoissa oli ihan hyvin kokoa ja painoa vaikka kyseessä olikin yhden yön reissu. Maasto oli alkumatkasta helppoa metsäpolkua sekä hiekkatietä. Tämän jälkeen reitti muuttui juurakkoiseksi reitiksi keskellä aarnimetsää. Tässä vaiheessa epäilykseni kevyestä pururadasta muuttui täysin. "Piru vie! Täällähän on hienot 
maisemat!". 

Ihan tällaista näkymää ei odotettu. Toki tämä pururadan voittaa.

Meillä ei ollut karttaa eikä kompassia mukana ennakkoluulojen vuoksi, mutta onneksi reittien merkinnät oli erinomaiset. Pysähdyimme puolimatkassa kannonnokkaan syömään tonnikalaa ja vastaan tepasteli kaksi ronskia herrasmiestä, jolla oli mukanaan niin viimeisen päälle taotut vermeet. Kartat, kompassit, merkkivaatteet, juomaletkut yms. yms.. Tokaisimme, voisiko karttaa hieman vilkaista. Kysyimme heiltä missä kohti olemme ja herrat tokaisivat itsevarmasti että "Tässä näin!". Ilman karttaa tallanneina tiesimme itse hyvin missä kohti maastoa olimme, mutta päätimme hyväntavan puitteissa aloittaa keskustelun vaikka sitten näin. Hetken aikaa turistuamme herrat jatkoivat matkaansa ja me jatkoimme tonnikalan nauttimista. Meni noin 20 minuuttia kun herrat kömpivät  takaisin ja naureskelivat, että "Harhaan mentiin." Hykersimme keskenämme, että ei niillä varusteilla vaelleta :D hehheh!

Upouusi trangia testissä. Hyvin tuli kupu pullolleen!

Iltaeväät

Loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme vihdoin Saarilammelle, jossa kokosimme teltan ensimmäistä kertaa. Teltta oli huippuhyvä, mutta paketista puuttui teltan katon poikki menevä tukikaari. Teltan eteiset vähän repsotti, mutta toimi kuitenkin. Pistimme tulet ja aloimme nauttia eväitä. Oli makkaraa, pastaa, vaahtokarkkeja, leipää ja muita herkkuja. Huono puoli oli se, että kaikki vesi piti kantaa mukana, vaikka joidenkin lähteiden mukaan Saarilammen vettä olisi keittämisen jälkeen pystynyt juomaan. Valitsimme kuitenkin rankemman tien ja kannoimme sen kotoa asti. Ilta tummeni mukavasti loppukesän lämpimässä illassa. Kun metsään tuli pimeää, näkyi telttamme ympärillä satoja kiiltomatoja, metsähiiret vikisivät isojen kuusien alla ja nuotio räiskytti hiipuen lopulta hiillokseksi. "Ei tätä vaan koe kaupungissa!".

Kahvia, puuroa mustikoilla, paahdettua leipää

Aamulla heräsimme ja keittelimme puurot. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli reilu 20 astetta. Pakkasimme aamupalan jälkeen rinkat ja lähdimme hiljalleen kohti Siikaniemen starttia. Poikkesimme paluumatkalla Kattilassa, jossa keitimme päivällisen jälleen nuotiolla. Se oli upea paikka! Tästä jatkoimme matkaa, mutta päätimme ottaa eri reitin kuin tullessa. Reittimme kulki Haukkalammen ympäristössä ja täällä oli paljon turisteja ja lapsiperheitä. Tässä vaiheessa sunnuntaiperheiden hälinä ei enää haitannut, koska maasto oli vakuuttanut meidät täysin. Loppumatkalla pysähdyimme keräämään mustikoita, näimme "harvinaisen" Vaskitsan, saimme pienen virkistävän vesisateen sekä nautiskelimme upeista maisemista. 

Mustikoita matkaevääksi

Vaskitsa

Reissu oli kaikenkaikkiaan huikea! Kiitos Nuuksio, sait meidän kipinämme vaellusta kohtaan syttymään.