Seinävuoren Rotkolaakso elokuu 2013

Suunnittelimme pitkään lähtöä Seinävuoren Rotkolaaksoon, joka sijaitsee Tuusniemellä Pohjois-Savossa. Netistä ei tahtonut millään löytyä kokemuksia kyseisestä paikasta, kuvia kylläkin. Oli siis itse lähdettävä sinne rypemään ja katsastamaan paikka. Hommasimme tuusniemi.fi sivustolta kartan sekä muuta infoa alueesta. Varakarttana toimi iPhonella otettu kuva alueen kartasta.

Alueen kartta

Vaelsimme Seinävuoren Rotkolaaksolta aina Kaavinkoskelle asti. Yhteensä reitin pituudeksi tuli n. 23-25km. Starttasimme aurinkoisena elokuun lopun keskiviikkona Seinävuorelta. Ihailimme alkuun maisemia, mutta hinku metsään vei voiton ja lähdimme tallaamaan. Heti alusta lähtien reitin merkinnät olivat suoraansanottuna SURKEAT! Huomasi, että reitin merkintöjä ei oltu kunnostettu pitkään aikaan. Metsämaisemat olivat hienot. Alussa oli perus mustikkametsä maisemaa, juurakkoa, mutta suhteellisen helppokulkuista polkua. Melko äkkiä reitti muuttui soratieksi. Tiellä kävellessämme hirvikärpäset huomasivat liikkeemme ja hyökkäsivät sankoin joukoin kimppuumme. Pommitusta tuli huolella ja niitä sai kaivaa pois aina boksereita myöten. Älkää kysykö miten ne sinne eksyivät. Näiden kuvottavien luontokappaleiden takia jouduimme ottamaan heti matkamme alussa pienoisen "Spurtin". Puolisen tuntia ne kiusasivat, mutta sitten ne häipyivät. Rinkka painoi enemmän kuin synti ja tämä spurtti vei voimat aika huolella...

Matkan varrella oli hurjasti erimuotoista maastoa. Saimme laittaa kengät testiin ihan huolella. Oli metsää, juurakkoa, hakkuuta, soratietä, suota, heinikkoa, aarnimetsää, peltoa, ruohikkoa, kivikkoa ja kaikkea mitä vaan voi keksiä. Johannan uudet Hanwag Tatra Lady GTX -kengät kiittelivät monipuolisesta maastosta.

Maisemaa

Jarden yksiö

Mäkimaja

Saavuimme ensimmäiselle yöpaikallemme Mäkimajalle hikisen patikoinnin jälkeen. Paikka oli ikivanhan koulun pihalla (vissiin joku metsästäjien taukopaikka?!). Vanhan koulun lisäksi pihapiirissä oli vanha liiteri, jossa oli puuvaja ja sauna. Tämän lisäksi siellä oli upea laavu nuotiopaikkana. Tuntui lähinnä kuin olisi mökille saapunut, eräilyssä oltiin kiinni kuitenkin sen verran, että teltta oli se "mökki". Vietimme iltaa, paistelimme makkaraa ja teimme hyvät pöperöt. Saunoimme, jonka jälkeen Jack Wolfskin tarjosi suojan päänpäälle. Jarilla oli mukanaan upouusi Vaude Power Lizard yhden hengen teltta, joka nimitettiin "yksiöksi". Tuntui toimivan hyvin paitsi, että itsetäyttyvä telttapatja oli revennyt ja Jarde veteli käytännössä ilman telttapatjaa. Valittaminen on heikkoja varten!!

Aamu valkeni sateisissa tunnelmissa, vaikka yö oli kirkas ja täysikuu mollotti taivaalla kuin aurinko. Laitoimme aamutulet nuotioon ja teimme aamupalan. Sade loppui juuri sopivasti kun aloimme pakkaamaan rinkkoja. Vaikka illalla olimme syöneet kuin hirvet, niin rinkka tuntui yhtä painavalle kuin aikasempanakin päivänä. Ei muutakun vaelluskengät jalkaan ja menoksi! Toisen päivän patikka alkoi n.300 metrin nousulla pitkin heinikkoista mäkeä, jossa ei polusta ollut tietoakaan. Nyt kuitenkin reitin merkinnät olivat selkeämmät. Kävelimme hiljalleen eteenpäin kilometri kilometriltä. Saavuimme risteykseen, josta reitti lähti kulkemaan upean näköiseen aarnimetsään.

Opastekyltti reitin varrella

Löysimme matkanvarrelta kanttarelleja ainakin litran verran. Hihkuimme ilosta, koska saisimme illalla pienen sienimuhennoksen aikaan. Kuljimme hetken eteenpäin ja kohta 20m välein alkoi olla metsä mustanaan mustiatorvisieniä. Eihän niitä sinne voinut jättää, joten keräsimme talteen kaikki. Niitä tuli arviolta 3-4 litraa. Ei ollenkaan paha.

Kuljimme Saarilammen vierustaa kohti meidän toista päämääräämme Ahvenlampea. Saarilammella reittimerkinnät hävisivät hetkeksi ja saimme vähän arpoa minne suuntaan seuraavaksi menisi. Kerkesimme kuitenkin reittimerkintöjen etsimisen lomassa ihailemaan majavien tekemiä taideteoksia. Pakko sanoa, että luonto on ihmeellinen ja upea.

Saavuimme toisen päivän päämäärään Ahvenlammelle. Siellä meitä odotti iso kota sekä kaunis lampi. Heitimme rinkat pois selästä vihdoinkin. Jari ja Johanna alkoivat asetella sieniä kuivamaan sanomalehden päälle samalla kun itse väänsin paistinpannullisen sienimuhennosta. Söimme hiukan ja menimme lammen rantaan kalastamaan mato-ongella. Saimme kivasti pieniä ahvenia, jotka päätyivät nuotiolle. Iltapalaksi saimme siis oikeaa lähiruokaa, itsepoimittuja sieniä sekä itse ongittuja ahvenia.

Iltapala: ahvenia ja sieniä

Ahvenlammen näkymiä

Emme laittaneet telttojamme kasaan Ahvenlammella, koska siellä oleva laavu oli sopivan kokoinen, joten nukuimme siellä. Tuli hiipui hiljalleen ja kömimme makuupusseihin nukkumaan. Yö oli alkavan syksyn ensimmäisiä hallaöitä, joten henki höyrysi yöllä kuunvalossa kun kävi puunjuurella "tsekkaamassa tilanteen".

Aamulla kylmyys hävisi äkkiä kun nuotion lisäksi aurinko alkoi lämmittää viimeistä patikkapäiväämme. Söimme aamupalan ja lähdimme talsimaan kohti Kaavinkoskea, jossa automme oli parkissa. Loppumatkamme ei ollut hääppöinen, koska se meni tietä pitkin. Saavuimme autolle puolen päivän aikaan, josta tälläsimme suoraan tukikohtaamme mökille. Autossa kävimme läpi reissua ja ajatuksena oli tehdä tavaroista pieni tsekkaus/inventaario perillä, jotta seuraavaa reissua varten osaisi pakata fiksummin. Saavuimme mökin pihaan ja terasille purimme kaikki tavarat. Ohessa kuva siitä mihin tämä hienosti suunniteltu kamojen tsekkaus päätyi...

Aktiivinen varusteinventaario

Joka tapauksessa tästäkin reissusta jäi hyvä maku suuhun. Suosittelen lämpimästi reittiä. Hienoimmat maisemat olivat mielestäni Saarilampi-Ahvenlampi välillä. Seinävuorelta Kaavinkoskelle vaellettaessa suosittelen ottamaan mukaan kartan sekä kompassin.