Seinävuoren Rotkolaakso elokuu 2013

Suunnittelimme pitkään lähtöä Seinävuoren Rotkolaaksoon, joka sijaitsee Tuusniemellä Pohjois-Savossa. Netistä ei tahtonut millään löytyä kokemuksia kyseisestä paikasta, kuvia kylläkin. Oli siis itse lähdettävä sinne rypemään ja katsastamaan paikka. Hommasimme tuusniemi.fi sivustolta kartan sekä muuta infoa alueesta. Varakarttana toimi iPhonella otettu kuva alueen kartasta.

Alueen kartta

Vaelsimme Seinävuoren Rotkolaaksolta aina Kaavinkoskelle asti. Yhteensä reitin pituudeksi tuli n. 23-25km. Starttasimme aurinkoisena elokuun lopun keskiviikkona Seinävuorelta. Ihailimme alkuun maisemia, mutta hinku metsään vei voiton ja lähdimme tallaamaan. Heti alusta lähtien reitin merkinnät olivat suoraansanottuna SURKEAT! Huomasi, että reitin merkintöjä ei oltu kunnostettu pitkään aikaan. Metsämaisemat olivat hienot. Alussa oli perus mustikkametsä maisemaa, juurakkoa, mutta suhteellisen helppokulkuista polkua. Melko äkkiä reitti muuttui soratieksi. Tiellä kävellessämme hirvikärpäset huomasivat liikkeemme ja hyökkäsivät sankoin joukoin kimppuumme. Pommitusta tuli huolella ja niitä sai kaivaa pois aina boksereita myöten. Älkää kysykö miten ne sinne eksyivät. Näiden kuvottavien luontokappaleiden takia jouduimme ottamaan heti matkamme alussa pienoisen "Spurtin". Puolisen tuntia ne kiusasivat, mutta sitten ne häipyivät. Rinkka painoi enemmän kuin synti ja tämä spurtti vei voimat aika huolella...

Matkan varrella oli hurjasti erimuotoista maastoa. Saimme laittaa kengät testiin ihan huolella. Oli metsää, juurakkoa, hakkuuta, soratietä, suota, heinikkoa, aarnimetsää, peltoa, ruohikkoa, kivikkoa ja kaikkea mitä vaan voi keksiä. Johannan uudet Hanwag Tatra Lady GTX -kengät kiittelivät monipuolisesta maastosta.

Maisemaa

Jarden yksiö

Mäkimaja

Saavuimme ensimmäiselle yöpaikallemme Mäkimajalle hikisen patikoinnin jälkeen. Paikka oli ikivanhan koulun pihalla (vissiin joku metsästäjien taukopaikka?!). Vanhan koulun lisäksi pihapiirissä oli vanha liiteri, jossa oli puuvaja ja sauna. Tämän lisäksi siellä oli upea laavu nuotiopaikkana. Tuntui lähinnä kuin olisi mökille saapunut, eräilyssä oltiin kiinni kuitenkin sen verran, että teltta oli se "mökki". Vietimme iltaa, paistelimme makkaraa ja teimme hyvät pöperöt. Saunoimme, jonka jälkeen Jack Wolfskin tarjosi suojan päänpäälle. Jarilla oli mukanaan upouusi Vaude Power Lizard yhden hengen teltta, joka nimitettiin "yksiöksi". Tuntui toimivan hyvin paitsi, että itsetäyttyvä telttapatja oli revennyt ja Jarde veteli käytännössä ilman telttapatjaa. Valittaminen on heikkoja varten!!

Aamu valkeni sateisissa tunnelmissa, vaikka yö oli kirkas ja täysikuu mollotti taivaalla kuin aurinko. Laitoimme aamutulet nuotioon ja teimme aamupalan. Sade loppui juuri sopivasti kun aloimme pakkaamaan rinkkoja. Vaikka illalla olimme syöneet kuin hirvet, niin rinkka tuntui yhtä painavalle kuin aikasempanakin päivänä. Ei muutakun vaelluskengät jalkaan ja menoksi! Toisen päivän patikka alkoi n.300 metrin nousulla pitkin heinikkoista mäkeä, jossa ei polusta ollut tietoakaan. Nyt kuitenkin reitin merkinnät olivat selkeämmät. Kävelimme hiljalleen eteenpäin kilometri kilometriltä. Saavuimme risteykseen, josta reitti lähti kulkemaan upean näköiseen aarnimetsään.

Opastekyltti reitin varrella

Löysimme matkanvarrelta kanttarelleja ainakin litran verran. Hihkuimme ilosta, koska saisimme illalla pienen sienimuhennoksen aikaan. Kuljimme hetken eteenpäin ja kohta 20m välein alkoi olla metsä mustanaan mustiatorvisieniä. Eihän niitä sinne voinut jättää, joten keräsimme talteen kaikki. Niitä tuli arviolta 3-4 litraa. Ei ollenkaan paha.

Kuljimme Saarilammen vierustaa kohti meidän toista päämääräämme Ahvenlampea. Saarilammella reittimerkinnät hävisivät hetkeksi ja saimme vähän arpoa minne suuntaan seuraavaksi menisi. Kerkesimme kuitenkin reittimerkintöjen etsimisen lomassa ihailemaan majavien tekemiä taideteoksia. Pakko sanoa, että luonto on ihmeellinen ja upea.

Saavuimme toisen päivän päämäärään Ahvenlammelle. Siellä meitä odotti iso kota sekä kaunis lampi. Heitimme rinkat pois selästä vihdoinkin. Jari ja Johanna alkoivat asetella sieniä kuivamaan sanomalehden päälle samalla kun itse väänsin paistinpannullisen sienimuhennosta. Söimme hiukan ja menimme lammen rantaan kalastamaan mato-ongella. Saimme kivasti pieniä ahvenia, jotka päätyivät nuotiolle. Iltapalaksi saimme siis oikeaa lähiruokaa, itsepoimittuja sieniä sekä itse ongittuja ahvenia.

Iltapala: ahvenia ja sieniä

Ahvenlammen näkymiä

Emme laittaneet telttojamme kasaan Ahvenlammella, koska siellä oleva laavu oli sopivan kokoinen, joten nukuimme siellä. Tuli hiipui hiljalleen ja kömimme makuupusseihin nukkumaan. Yö oli alkavan syksyn ensimmäisiä hallaöitä, joten henki höyrysi yöllä kuunvalossa kun kävi puunjuurella "tsekkaamassa tilanteen".

Aamulla kylmyys hävisi äkkiä kun nuotion lisäksi aurinko alkoi lämmittää viimeistä patikkapäiväämme. Söimme aamupalan ja lähdimme talsimaan kohti Kaavinkoskea, jossa automme oli parkissa. Loppumatkamme ei ollut hääppöinen, koska se meni tietä pitkin. Saavuimme autolle puolen päivän aikaan, josta tälläsimme suoraan tukikohtaamme mökille. Autossa kävimme läpi reissua ja ajatuksena oli tehdä tavaroista pieni tsekkaus/inventaario perillä, jotta seuraavaa reissua varten osaisi pakata fiksummin. Saavuimme mökin pihaan ja terasille purimme kaikki tavarat. Ohessa kuva siitä mihin tämä hienosti suunniteltu kamojen tsekkaus päätyi...

Aktiivinen varusteinventaario

Joka tapauksessa tästäkin reissusta jäi hyvä maku suuhun. Suosittelen lämpimästi reittiä. Hienoimmat maisemat olivat mielestäni Saarilampi-Ahvenlampi välillä. Seinävuorelta Kaavinkoskelle vaellettaessa suosittelen ottamaan mukaan kartan sekä kompassin. 

Varustelista vaellukselle

Ajattelin esitellä teille listan varusteista, jota itse olen roudannut mukanani reissuilla kuin muurahainen. Kaikki tosin tekevät itselleen sellaisen paketin selkään kuin haluavat. Toiset haluavat mukavuutta ja kantavat mukanaan joskus ehkä vähän liikaakin tavaroita ja ruokaa. Toiset hifistelevät rinkan painon kanssa mm. poraamaan hammasharjan varteenkin reikiä poistaakseen ylimääräiset grammat. Tämä on mielestäni pitkälti makuasia millaisen pakaasin kanssa haluaa matkustaa.

Näin opiskelijana ei ole varaa satojen eurojen tavaroihin, joten olen koittanut hommata halpaa, mutta hyvää tavaraa. Aloitetaan rinkasta. Hommasin aikoinaan netistä käytettynä McKinley Grand Canyon 65L rinkan. Se on kulkenut mukana jo muutaman vuoden ajan niin ulkomailla kuin kotimaan reissuillakin. Maksoin rinkasta 55€. Uuden hinta pyörii n.100€ hujakoilla. Rinkassa on hyvin taskuja pienemmille kamoille ja yksi iso välikankaalla jaettava tila. Rinkka toimii, mutta hampaat irvessä ei remmejä kannata kiristellä! Kiikarissa on jo uusi rinkka, joka on kestävä kuin kallio.

McKinley Grand Canyon 65L

Kengät on Meindl Island MSF Active. Hintavat ne oli uutena, mutta isäukon sponsoroimana siedettävän hintaiset. Ostin ne Partioaitasta. Kengät toimii kuin Nokian vanhat puhelimet, eli hemmetin hyvin!! Vesi ei pääse läpi millään, istuu jalkaan mukavasti ja talvellakin villasukkien kanssa lämpimät. Niitä on tullut testattuna lammikoissa, soissa, kivikossa, juurakossa, lumessa, helteessä, pakkasessa, soratiellä, asfaltilla, mutta kuuhun asti niitä en vielä ole vienyt. Toimii todennäköisesti sielläkin. Jonkin verran olen lukenut valituksia Meindl kenkien pohjista kuinka niistä liimaukset irtoavat yms., mutta itse en ole löytänyt mitään valitettavaa. Syitä näihin kuuluisiin pohjien irtoamisiin voi olla esim. se, että kenkiä on säilytetty pitkään käyttämättöminä tai lattialämmitteisessä tilassa. Liimat kuivuu ajan kuluessa.

Meindl Island MSF Active

Trangiaksi hommasin King Campin edullisen setin johon kuuluu 2xpaistinpannu, 2xkattila, kahvipannu, kahva, poltin, tuulisuojus, suojapussi sekä hihna, jolla setin saa hyvin kasaan. On ollut mukana jo muutamalla vaelluksella ja aina olen mahani täyteen saanut. Sitä sanotaan, että halvoista trangioista irtoaisi myrkkyjä käytettäessä, mutta hei, tässä vielä ollaan!

King Camp trangia

Uusin investointini on Jack Wolfskin Eclipse II -teltta, jota hyvä ystäväni Survival-Jonne suositteli. Teltan ostin Halonen Sportista. Tämä oli viimeisimpiä kappaleita ja oli ollut joskus liikkeessä esillä, joten siitä sai hieman alennusta. Parin sadan euron hujakoille hinta jäi kiikkumaan. Teltta on erinomaista materiaalia. Siihen mahtuu nukkumaan 2, mutta hätätapauksessa myös 3 henkilöä. Teltassa on yhteensä 3 tukikaarta. Kaksi menee ristiin teltan katon poikki sekä yksi lyhyt tukikaari levittää kahden sisäänkäynnin eteiset napakaksi. Ventilaatioaukot on teltan harjassa. Teltan vedenpitävyys on myös erinomainen.

Jack Wolfskin Eclipse II

Listaan seuraavassa muita kamoja, joita yleensä rinkkaan pakkaan:

Vaellusvaatteet

• Housut
• Tekninen paita
• Vaellussukat
• Vaellussauvat (huippu apu nousuihin ja laskuihin)

Muita vaatteita leiriin:

• Paksu fleece (ostettu prismasta 7€. On lämmin, mutta pirun painava)
• Softshell takki
• Sadeasu (kumia oleva, joita saa jostain halpismarketeista. Näillä voi vaikka sukeltaa ja ei tule vesi läpi)
• Kuivat paidat, sukat, bokserit vähän päivien määrän mukaan
• New Balance Barefoot kengät, jos vaelluskengät jostain syystä kastuu (ei aina mukana)
• Pipo, hanskat, bandana

Muuta tarpeellista

• Teltta + telttapatja
• Trangia + Marinol-polttoaine (Marinol ei nokea samallatavoin kuin Sinol. Nuotio tosin mustuttaa kipot ja kannut aika huolella)
• Narua
• Taskulamppu
• Tulukset, tikut ja sytkäri
• LuHa ja joku ruoka-astia (olen trangian paistinpannua käyttänyt lautasena)
• Pieni pyyhe
• Rakko- sekä normaali laastarit
• Primus 0,33L kaksikerroksinen teräsmuki
• Puukko
• Alumiinen juomapullo 0,6L 
• Rinkan sadesuoja
• Lääkkeitä
• Tiskiharja
• Makuupussi, Challenger Lite 150 (comfort -4, extreme -8. Varustelekan hyllystä tarttui mukaan. Hinta 45€)

Ruokahommat vaihtuvat aina sen verran, että niistä en erikseen erittelyä tee. Ruokasäkki kuitenkin koostuu pääsääntöisesti kuivaruuasta ja joistain säilykkeistä. Säilykkeet tosin painaa jonkin verran, joten niitä ei hirveästi kannata mukana kantaa.

Mikäli sinulla on hyviä vinkkejä hyviin ja edullisiin varusteisiin kirjoita ihmeessä kommenttikenttään vinkkejä! :)

Varustetesti Nuuksiossa elokuu 2013

Oli aika kaivaa vanhat erävehkeet esille ja painua luontoon. Aiemmin olen könynnyt pieniä reissuja Lapissa sekä Keski-Suomessa, mutta nyt oli aika pistää eteläisen Suomen polut testiin. Ideana oli testailla varusteita sekä ravistella vanha metsämaahinen hereille. Avopuolisoni kanssa, joka ei aikaisemmin ole vaelluksilla ollut, innostutti lähtemään metsään. Aluksi ajatus Nuuksion kansallispuistosta, joka sijaitsee Helsingistä reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, oli skeptinen. "Njäääh, Etelä-Suomen vaellusreitit...katsotaan nyt mitä siellä on tarjolla. Todennäköisesti kasapäin turisteja ja lapsiperheitä."

Lähdimme kaikesta skeptisyydestä huolimatta matkaan lauantaina puolenpäivän jälkeen. Nappasimme bussin Espoon Leppävaarasta, joka vei meidät Siikaniemen lähtöpisteelle. Bussi ajoi pois ja me heitimme rinkat selkään. Tavoitteena oli kävellä Saarilammelle, jossa viettäisimme yhden yön. 

Bussi kaahasi pois ja jätti meidät Siikaniemeen

Olimme valmistautuneet reissuun ostamalla mm. Jack Wolfskin Eclipse II -teltan, trangian, jossa oli enemmän osia kuin Technic Lego -paketissa, normaalin reilun vitosen telttapatjan ja jotain muuta pientä härpäkettä.  Stadiumista sai halvalla hyvät Everestin trekking shortsit sekä hyvän hikoilupaidan;). Muut varusteet tuli keräiltyä kaappien pohjalta kotoa. Kenkinä oli isäukon sponsoroimat, pari vuotta vanhat Meindl -vaelluskengät, jotka on jo suhteellisen hyvin sisäänajettu. Toisella puoliskolla oli jalassaan Nike Free 5.0 barefoot kengät. "Erittäin ammattimaisesti valmistauduttu reissuun... Mm-m"

Osa varusteista

No takaisin reissuun... Rinkoissa oli ihan hyvin kokoa ja painoa vaikka kyseessä olikin yhden yön reissu. Maasto oli alkumatkasta helppoa metsäpolkua sekä hiekkatietä. Tämän jälkeen reitti muuttui juurakkoiseksi reitiksi keskellä aarnimetsää. Tässä vaiheessa epäilykseni kevyestä pururadasta muuttui täysin. "Piru vie! Täällähän on hienot 
maisemat!". 

Ihan tällaista näkymää ei odotettu. Toki tämä pururadan voittaa.

Meillä ei ollut karttaa eikä kompassia mukana ennakkoluulojen vuoksi, mutta onneksi reittien merkinnät oli erinomaiset. Pysähdyimme puolimatkassa kannonnokkaan syömään tonnikalaa ja vastaan tepasteli kaksi ronskia herrasmiestä, jolla oli mukanaan niin viimeisen päälle taotut vermeet. Kartat, kompassit, merkkivaatteet, juomaletkut yms. yms.. Tokaisimme, voisiko karttaa hieman vilkaista. Kysyimme heiltä missä kohti olemme ja herrat tokaisivat itsevarmasti että "Tässä näin!". Ilman karttaa tallanneina tiesimme itse hyvin missä kohti maastoa olimme, mutta päätimme hyväntavan puitteissa aloittaa keskustelun vaikka sitten näin. Hetken aikaa turistuamme herrat jatkoivat matkaansa ja me jatkoimme tonnikalan nauttimista. Meni noin 20 minuuttia kun herrat kömpivät  takaisin ja naureskelivat, että "Harhaan mentiin." Hykersimme keskenämme, että ei niillä varusteilla vaelleta :D hehheh!

Upouusi trangia testissä. Hyvin tuli kupu pullolleen!

Iltaeväät

Loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme vihdoin Saarilammelle, jossa kokosimme teltan ensimmäistä kertaa. Teltta oli huippuhyvä, mutta paketista puuttui teltan katon poikki menevä tukikaari. Teltan eteiset vähän repsotti, mutta toimi kuitenkin. Pistimme tulet ja aloimme nauttia eväitä. Oli makkaraa, pastaa, vaahtokarkkeja, leipää ja muita herkkuja. Huono puoli oli se, että kaikki vesi piti kantaa mukana, vaikka joidenkin lähteiden mukaan Saarilammen vettä olisi keittämisen jälkeen pystynyt juomaan. Valitsimme kuitenkin rankemman tien ja kannoimme sen kotoa asti. Ilta tummeni mukavasti loppukesän lämpimässä illassa. Kun metsään tuli pimeää, näkyi telttamme ympärillä satoja kiiltomatoja, metsähiiret vikisivät isojen kuusien alla ja nuotio räiskytti hiipuen lopulta hiillokseksi. "Ei tätä vaan koe kaupungissa!".

Kahvia, puuroa mustikoilla, paahdettua leipää

Aamulla heräsimme ja keittelimme puurot. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli reilu 20 astetta. Pakkasimme aamupalan jälkeen rinkat ja lähdimme hiljalleen kohti Siikaniemen starttia. Poikkesimme paluumatkalla Kattilassa, jossa keitimme päivällisen jälleen nuotiolla. Se oli upea paikka! Tästä jatkoimme matkaa, mutta päätimme ottaa eri reitin kuin tullessa. Reittimme kulki Haukkalammen ympäristössä ja täällä oli paljon turisteja ja lapsiperheitä. Tässä vaiheessa sunnuntaiperheiden hälinä ei enää haitannut, koska maasto oli vakuuttanut meidät täysin. Loppumatkalla pysähdyimme keräämään mustikoita, näimme "harvinaisen" Vaskitsan, saimme pienen virkistävän vesisateen sekä nautiskelimme upeista maisemista. 

Mustikoita matkaevääksi

Vaskitsa

Reissu oli kaikenkaikkiaan huikea! Kiitos Nuuksio, sait meidän kipinämme vaellusta kohtaan syttymään.